Päiväkirjamerkintöjä: Yrittäjän arkea, maagista vetovoimaa ja hyvää elämää

Aloitin työpäivän etsimällä ja lähettämällä kirjanpitäjälle ison nipun kuitteja.

(Tai oikeastaan aloitin päivän selaamalla somea. En tiedä, lasketaanko sitä työksi vai joksikin muuksi?)

Minulla on hyvä kirjanpitäjä. Se on oikeasti yrittäjänä tärkeää. Vapauttaa aikaa ja energiaa varsinaiseen tekemiseen, kun kirjanpitohommat sujuu siellä taustalla.

Ennen kuin aloin yrittäjäksi, vaikutti yrityksen pyörittäminen paljon monimutkaisemmalta kuin se oikeasti onkaan. Mitenkä ne veroilmoitukset ja muut, tilinpäätökset ja sen sellainen…? Vaikka olin opiskellut alaa oikeustieteellisessä ja ollut PRH:n kaupparekisterissä lakimiehenä (tai ehkä juuri siksi), niin luulin ennakkoon, että pitää osata, tietää ja huomata niin kovin monta asiaa.

Todellisuudessa yrittämisessä on hyvin vähän kyse paperinpyörittelystä, kirjanpidosta ja sen sellaisesta. Ainakin jos sen ulkoistaa hyville tyypeille. Silloin sitä saa keskittyä siihen, mitä haluaa ja osaa tehdä. Ei tarvitse osata mitään muuta kuin se oma ydinjuttunsa, oli se sitten verkkokurssien tai verkkokaupan pyörittämistä tai vaikka kahvin ja leivonnaisten myyntiä ihmisille omassa pikku kahvilassa.

Ylipäänsä yrittäjänä ei tarvitse osata oikein mitään, ei tarvi olla mitenkään valmis ryhtyäkseen yrittäjäksi. Siinä matkan varrella voi opetella ja kysyä muilta apua. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa tai pelottavaa kuin saattaa ensi alkuun kuvitella.

Olen ollut yrittäjä kohta viisi vuotta. Elokuussa tuo merkkipaalu täyttyy, tai saavuttuu.

Muistan kun olimme serkkuni kanssa reppureissaamassa Intiassa ja muualla Aasiassa vuonna 2013. Kirjoitin silloin pieneen nahkakantiseen muistivihkooni tulevaisuuden haaveistani. Kirjoitin, että haluaisin vain olla yrittäjä ja pyörittää omaa firmaa, olla oman itseni pomo. En silloin ajatellut, että se olisi kovin helposti tai nopeasti saavutettavissa oleva haave. Se oli enemmänkin sellaista haihattelua. Minustahan piti tulla juristi! Ja minkä alan yrityksen muka perustaisin, mitä tekisin?

“Sun kannattaa varoa, mitä toivot, koska sinä saat sen”, on isälläni ollut tapana sanoa minulle. Niin siinä usein kyllä käy. Toiveet, ajatukset, haaveet ja unelmat muuttuvat teoiksi ja pieniksi päivittäisiksi askeliksi kohti niiden toteutumista. Ei kaikkea saa ihan ilmaiseksi tai itsestään, mutta jos on sisua ja päättäväisyyttä, niin aika paljon voi saada järjestymään.

Uskon kyllä myös jonkinlaiseen maagiseen vetovoiman lakiin. Olen huomannut sen toimivan elämässäni niin monen monituista kertaa. En ole ihan satavarma, miksi tai miten se toimii, mutta se toimii, joten aion luottaa siihen jatkossakin. Vedät siis unelmiesi elämää puoleesi, kun kuvittelet unelmia mielessäsi päivittäin niin kuin ne olisivat jo toteutuneet ja tunnet unelmistasi kiitollisuutta. Kuulostaa ihan hippihommilta, juu.

Mutta en tiedä, olisiko minusta esimerkiksi tullut yrittäjää, ainakaan niin nopealla aikataululla, ellen olisi uskaltanut kirjoittaa sitä muistivihkooni, vaikken vielä edes tiennyt, miten unelmani olisi mahdollista toteuttaa käytännössä. Unelmoin unelmaani yrittäjyydestä aina jossain taustalla ja kappas abrakadabra, eräänä päivänä palaset loksahtivat paikoilleen niin että alun alkujaan haihattelevasta haaveesta tulikin todellisuutta.

Abrakadabra on muuten alunperin aramean kielen sana, joka tarkoittaa “luon sanoillani” tai “luon sitä mitä puhun”.

Jatkan nyt työpäivääni julkaisemalla tämän tekstin ja siirtymällä sitten vastaamaan sähköposteihin. Kuvaan vielä tänään uusia matskuja verkkokursseja varten, jos ehdin. Pitää näet ehtiä pelaamaan tennistä ja melomaan järvelle myös.

Tämä on oikeastaan aika hyvää elämää, elämä juuri nyt.