Päiväkirjamerkintöjä pelosta ja rakkaudesta: Suurin niistä on rakkaus

On sunnuntaiaamu. Keli näyttää harmaalta ja tuuliselta. Taivas on siis harmaa, kaikki muu vihreää. On kesäkuun seitsemäs.

Juon kahvia ja mustikkasmoothieta, kuten aina aamuisin.

Tänä aamuna herätessäni mielessäni oli jostain syystä ajatus pelosta ja rakkaudesta.

Muistan lukeneeni jostain, että maailmankaikkeudessa on olemassa vain 2 vastakkaista voimaa: pelko ja rakkaus.

Kaikki mitä teet, on lähtöisin joko pelosta tai rakkaudesta.

Mitä enemmän rakkauden tekoja teet, sitä onnellisempi olet, avoimempi, pehmeämpi, virtaavampi, linjassa todellisen luontosi kanssa.

Jos taas toimit ja teet valintoja pelosta käsin, koet kipua ja kärsimystä, vastahankaa, kitkaa, sulkeutuneisuutta ja epämääräistä ahdistusta.

Tai korjataan sen verran, että kyllä rakkauden tekojakin tehdessään voi kokea kipua tai ahdistusta. Mutta ne ovat hetkellisiä. Rakkaudesta käsin toimiminen ei nimittäin aina ole ihan helppoa. Se vaatii suurta rohkeutta ja kykyä mennä päin pelkoja, häpeää ja muita vaikeita tunteita. Kohdata ne.

Mistä tietää, toimiiko pelosta vai rakkaudesta käsin? Mikä teko tai valinta (tai tekemättä jättäminen) on lähtöisin pelosta, mikä taas rakkaudesta?

Mitä on pelko, mitä rakkaus?

Erästä tunnettua kirjaa siteeratakseni:

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

Ja vielä:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.”

Ihan hyvin sanottu.

Rakkaus on elämänvoima, luova, parantava, rehellinen, lempeä, huomaavainen, myös luja, viisas, rohkea ja päättäväinen.

Pelko on tuhoava, katkera, häikäilemätön, epärehellinen, joskus välinpitämätön, muureja ympärilleen rakentava.

Tehdessään asioita rakkaudesta, tietää sydämessään tekevänsä oikein, vaikkei se aina helppoa olisikaan.

Tehdessään asioita pelosta, joko tietää tekevänsä huonon ratkaisun tai sitten kokee epämääräistä ahdistusta, jonka pohjasyytä ei tunnista.

Rakkaus elvyttää. Se tuo voimaa. Se tekee elämästä merkityksellisen.

Rakkaus viitoittaa tien, jota pitkin sinun on tarkoitus kulkea.

Jos katsot elämääsi nyt, sen kaikkia valintoja ja osa-alueita, toimitko sinä pelosta vai rakkaudesta käsin?

Mitä tapahtuisi, jos valitsisit useammin niitä asioita, joiden tiedät sydämessäsi olevan oikein?