Maalaamisesta – Miten kaikki alkoi?
Feb 04, 2022
Puolen vuoden lähes päivittäisen maalaamisen jälkeen alkaa oma tyyli hahmottua ja selvitä välillä itsellenikin, mitä olen tekemässä (ja lempivärit!). Viime heinäkuussa kun aloin maalata, en tiennyt asiasta mitään. Ei ollut hajuakaan, miten maalataan. Tuntui melkein pelottavalta lähteä ”sotkemaan” kangasta, ja takaraivossa tykytti koko ajan kysymys, että ”voikohan näin tehdä” ja ”mitä jos se näyttää ihan hirveältä”. En ollut koulussa ikinä erityisen hyvä kuviksessa, joten minulla oli uskomus, etten varmaan osaa maalata.
Nyt noin 180 päivää ja melkein yhtä monta teosta myöhemmin huomaan vähän vahingossa oppineeni ja oivaltaneeni vaikka mitä. Paitsi eri tekniikoista ja väreistä, myös itsestäni ja luovuudesta.
Rakastan taiteessa ja luovuudessa sitä, ettei ole mitään sääntöjä. Voit tehdä ja kokeilla uteliaasti ihan mitä huvittaa! Jos teos ”epäonnistuu”, voit vetää uuden kerroksen maalia päälle tai huomata, että itse asiassa tämä ”epäonnistuminen” näyttää paljon paremmalta kuin alun perin mielessäsi ollut visio.
Maalaaminen on (minulle) meditaatiota, leikkiä, terapiaa, tutkimusmatkailua ja kauneuden arvostamista - siis kaiken sellaisen, mikä periaatteessa on ”turhaa” ja ”hyödytöntä”, mutta koskettaa ihmisen sisintä tavalla, joka juuri tekee elämästä merkityksellistä, elämisen arvoista. Se on tapa olla olemassa ja ju(h)listaa omaa olemassaoloaan.
Ah, olen onnellinen saatuani löytää maalaamisen taian ja uuden tavan luoda ja ilmaista itseäni. Kiitän tästä isääni ja taiteilija Terttu Jurvakaista, jonka taidenäyttelyssä kävimme heinäkuussa ja jossa koin jonkinlaisen tajuntaa mullistaneen herätyksen — ja jonka jälkeen uppouduin mökillä tuntikausiksi isäni maalaustarvikkeiden uumeniin (kiitos lainasta!), ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Maalatkaa ihmiset – tai luokaa – tai tehkää oikeastaan ihan mitä huvittaa – kunhan se tuntuu sydämessä asti hyvältä! Aina kannattaa kokeilla uusia juttuja, jotka kutsuu ja houkuttelee, vaikkei (vielä) osaisi tai tietäisi niistä mitään.
