Joulukirje – tai muisteluja siitä, mitä vuonna 2019 oikein tapahtui

Vuosi 2019 on vierähtänyt nopeasti. Näin vuoden lopulla on kiva pysähtyä juhlistamaan vuoden kohokohtia ja huomaamaan kaikki se hyvä, mitä vuoden aikana on tapahtunut.

Aloitin vuoden alussa yrittämisen nollista. Perustin siis uuden yrityksen nimeltä ❤ Inc. ja sen puitteissa tarkoitukseni oli lähteä kokeilemaan muutamaa eri ideaa. Näiden omien ideoideni ohessa päätin tehdä myös joitakin ”sivuprojekteja” eli markkinointi- ja viestintätöitä, jotta yritykseni alkutaipaleen rahoitus olisi turvattu. Siis että tulisi leipää pöytään ja nappuloita Sepon ruokakuppiin.

Tammikuussa pääsin tuottamaan tapahtumaa yhdessä Avidlyn ja Klaffin kanssa. Se jäi mieleen kivana tapahtumana. Puhujina Oulun Voimala1889:ssa olivat mm. André Noël Chaker sekä Ponssen Juha Vidgren.

Kevällä tein yhteistyötä myös aiemman työpaikkani Zeffin kanssa. Tuotin heille muun muassa joitakin viestintämateriaaleja ja autoin kääntämään Jaakko Alasaarelan ”Sinä pystyt!” -kirjaa englanniksi. Jaakon kanssa työskentely on aina yhtä kiinnostavaa ja inspiroivaa. Oli hienoa päästä tekemään töitä ja aivan erityisesti käymään polveilevia keskusteluja elämästä taas yhdessä!

Kevään puolella lähdin julkaisemaan hiljalleen omaa vaatebrändiäni Depressio &co.:a. Se lähtikin yllättäen etenemään vinhaa vauhtia ja herätti paljon kiinnostusta. Sain markkinointiin avuksi somessa mm. Pyhimyksen, Henri Alenin ja Juhani Koskisen. Lukemattomat ihmiset lähtivät jakamaan avoimesti omia tarinoitaan ja kannustamaan muita hashtagilla #mullevoitpuhua. Paikallislehdet Kaleva ja Oulu-lehti kirjoittivat aiheesta artikkelit keväällä ja Yle sekä Iltalehti myöhemmin syksyllä. Vaatteiden lisäksi julkaisimme korumalliston yhteistyössä oululaisen design-brändi Lastun kanssa ja siitä tuli ihan sairaan hieno. Vuoden aikana Depressio &co.:n tuotteita on ostettu lähemmäs 500 kappaletta, mikä on hieno ja lupaava alku tälle matkalle!

Tammikuussa kuvattiin Depressio &co. -kuvia yhdessä Feeniks Visualin kanssa Allin Matalassa.

Alkuvuodesta lähdin rakentelemaan myös uutta luovuuteen ja kirjoittamiseen liittyvää palvelua Kirjoittajaklubia. Kuvasimme kirjailija Miki Liukkosen luona materiaaleja verkkokurssiin Helsingissä tammikuussa ja Miki Liukkosen kirjoittajakoulu julkaistiin myöhemmin keväällä. Vuoden aikana Kirjoittajaklubin alla on julkaistu 5 erilaista luovuuteen ja kirjoittamiseen liittyvää kurssia ja osallistujia niillä on ollut yhteensä jo noin 300. Palaute on ollut huippuhyvää ja rohkaisevaa!

Kesällä lepäsin enimmäkseen laakereillani ja latasin voimia tulevaa syksyä varten. Matkasin veljeni retkeilyautolla Norjan Lappiin viikoksi Sepon kanssa ja rakastuin pieneen 200 asukkaan kalastajakylä Pykeijaan. Olin mökillä. Saunoin, heitin tikkaa, meloin ja pelasin tennistä.

Päätin, että jatkossa keskityn vain omiin projekteihini, eli Depressio &co.:n ja Kirjoittajaklubin eteenpäin viemiseen, ja karsin kaikki muut ideat ja sivutyöt pois tässä vaiheessa.

Täytin lokakuussa 30 vuotta. Matkasimme Sepon kanssa viettämään syntymäpäivääni Lofooteille. Olimme yötä yhdessä kauneimmista paikoista, joissa koskaan olen käynyt. Haukland oli sen nimi.

Syksyllä innostuin erityisesti siitä, että minua pyydettiin erilaisiin tapahtumiin puhujaksi. Olin pitänyt puhekeikoista taukoa melkein kaksi vuotta, joten oli melkoisen jännittävää heittäytyä puhumaan englanniksi Oulun yliopistolla aiheesta ”Emotions” lokakuussa. Rakastin sitä!

Kävin myös Ruukin koululla puhumassa Siikajoen Apteekin kutsumana sekä Oulu Entrepreneurship Societyn ”Why not?” -seminaarissa inspiroimassa opiskelijoita luovuuteen. Sitä haluan tulevana vuonna tehdä vielä reilusti aiempaa enemmän, joten jos sinulla on mielessä tilaisuus, paikka tai tapahtuma, johon minä sopisin puhujaksi, niin tulen mielelläni!

Lisäksi kirjoittelin kolumneja Oulu-lehteen parin kuukauden välein, ja se homma jatkuu taas ensi vuonna.

Aloitin uutena lokakuussa myös voimavarakeskeisen mindfulness-ohjaajan opinnot. Sieltä erityisen hienona juttuna nousee opiskeluryhmämme, joka on antanut paljon voimaa ja inspiraatiota tähän syksyyn. Olen myös viimeisen 8 viikon ajan toteuttanut omaa henkilökohtaista mindfulness-ohjelmaani eli meditoinut päivittäin noin puolen tunnin ajan, mikä on lisännyt hyvinvointia, luovuutta ja levollisuutta huimasti.

Joulukuussa järjestimme ystäväni Matti Hiitolan kanssa Creative Hour -tapahtuman Voimala1889:ssa. Teemana siellä oli haavoittuvuus, puhujina Päivi Tuohimaa ja Tony Manninen, tunnelmaa luomassa ihana Maja Duo. Palaute oli sen verran positiivista, että ehkä kenties näitä luovuuteen keskittyviä tapahtumia tulee ensi vuoden puolella lisääkin!

Lähdimme myös ystäväni Olli Luoma-ahon kanssa kehittelemään uutta yhteistä projektia, josta kerromme lisää ensi vuoden puolella. Siitä on tulossa huippu!

Tässä kohtaa täytyy mainita myös Emilia Haljala ja Aloha Spirit Finland. Toteutimme Emilian kanssa luovuuteen liittyvän verkkovalmennuksen Kirjoittajaklubin puitteissa ja kelluimme pari päivää Tampereella hurmoksellisessa luovuus-kuplassa, josta lähti syntymään muutakin uutta. Mutta siitäkin lisää ensi vuonna!

Olen todella kiitollinen siitä, että yritykseni ensimmäinen vuosi on lähtenyt näin hyvin ja lupaavasti käyntiin. Ihmisten tuki ja kannustus on ollut koskettavaa. Olen todella kiitollinen kaikille ihmisille kauniista sanoista, jokaisesta yritykseltäni hankitusta tuotteesta tai palvelusta, henkisestä tuesta ja sykähdyttävistä keskusteluista. Haluaisin tässä kohtaa mainita esimerkiksi Miia Järvilehdon, joka lähetti minulle syksyllä WhatsAppissa rohkaisevan ääniviestin, jossa hän halusi vain kertoa, että teen tärkeää työtä. Ja Jokisen Pasin, joka syksyllä ehdotti tapaamista ja sitten ennen tapaamista pyysi minua tuomaan mukanani jonkin akuutin minulla olleen ”ongelman”, jossa hän voisi minulle olla avuksi.

Haluaisin myös kertoa, että yksi tärkeimmistä tänäkin vuonna tapahtuneista asioista ja olemassaolevista ihmisistä on ollut pikkuveljeni Sami, jonka kanssa olemme loikoilleet saman sohvan vastakkaisissa nurkissa Seppo keskellämme ja katsoneet jalkapalloa sekä Vikings-sarjaa televisiosta. Ja Seppo on tietysti ollut elämäni suuri valo!

Suomen Twitter-yhteisö, Liikuntakeskus Hukan squash-koppi, iskä, äiti, Huuhkajat, terapeutti sekä iloista mieltä tuottavat naapurini ansaitsevat myös kultaisen kiitoksen.

Tämä kirje alkaa tässä vaiheessa rönsyilemään siihen malliin, että maltan mieleni olla mainitsematta liudan muita tärkeitä ihmisiä, yhteistyökumppaneita, tapahtumia ja kohokohtia vuoden varrelta. Olette kuitenkin kaikki jättäneet jäljen sydämeeni ja olleet merkittävä osa elämääni tänä vuonna!

Rehellisyyden nimissä kaikki ei tänäkään vuonna ole ollut pelkästään aivan ihanaa ja täydellistä. On ollut epätoivon ja väsymyksen hetkiä, rankkaa puurtamista, huolta, murhetta ja sen sellaista…

Mutta tämän kirjeen tarkoituksena olikin keskittyä hyvään. Se kantaa usein elämässä pidemmälle.

Mitä hyvää sinulle tapahtui vuonna 2019? Kerro kommenteissa.

Tämän kirjeen myötä toivotan sinulle ihminen, ystäväni, tuttu tai tuntematon, oikein hyvää ja rauhallista joulua! Toivon, että ensi vuonna sinun toiveesi toteutuvat. Muista kiittää itseäsi kaikesta, mitä olet tänä vuonna saanut aikaan ja onnistunut tekemään tai jättämään tekemättä, jos se on ollut sinulle tärkeää.

Kaikkea hyvää jouluusi ja sydämellinen kiitos tästä vuodesta!

Sydämellä, Martta ja Seppo

Kuva: Jussi Snicker (myös kansikuva)

2 vastausta artikkeliin “Joulukirje – tai muisteluja siitä, mitä vuonna 2019 oikein tapahtui

  1. Juha Leppänen 22.12.2019 — 23:24

    Hei Martta,

    mukava lukea sun vuodesta, ja yrittää ottaa oppia siitä mitä olet tehnyt. Olen itsekin havainnut että toisten ihmisten avulla elämä kantaa paremmin.

    Mun hyviin asioihin vuonna 2019 kuuluu että olen löytänyt elämääni ihmisiä joiden kanssa olen pystynyt puhumaan omana itsenäni. Töissä olen saanut puhua masennuksestani, ja se on auttanut paitsi töissä jaksamiseen myös muuhun elämään. Muutenkin olen huomannut että mitä enemmän masennuksesta puhuu, sitä enemmän olo helpottuu. Olen oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa ihan eri tavalla, kun en enää häpeile sitä mitä olen. Olen myös pitkästä aikaa pystynyt lukemaan kirjoja, mikä on kuin meditaatiota kaiken oravanpyörässä juoksemisen keskellä.

    Hyvää jatkoa Martta ja Seppo, ja hyvää vuotta 2020!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close