Ammattina ja intohimona LUOVUUS – En voi pidätellä itseäni!

Viime viikkojen aikana olen saanut oivalluksen.

Minun työni ja elämäni suurin intohimo on luovuus. Edelleen.

Sen jälkeen kun Luova Laboratorio jäi taakseni olen vältellyt puhumasta luovuudesta. Olen varonut ja pidätellyt sitä itsessäni olevaa osaa, joka haluaa uppoutua luovuuteen ja julistaa samalla luovuuden ilosanomaa muille. Ajattelin sen olleen taakse jäänyttä elämää. Että pitäisi nyt keksiä jotain ihan tyystin muuta.

Vaikka juuri sitä minä haluan tehdä. Haluan hyppiä ja pomppia pöydillä ja huutaa, että kuulkaa, on olemassa sellaista kuin luovuus!

Saatan nyt kuulostaa dramaattiselta, mutta minulle luovuus on kaikkein pyhin ja korkein. Luovuus on se osa ihmistä, joka tekee elämästä merkityksellisen ja ainutlaatuisen. Luovuus tuo elämään kauneuden. Se on muuta voimallisempi olemassaolon pirskahdus, joka juhlistaa elämän moninaisia mahdollisuuksia.

Luovuus on sitä, että kokee elämän leikkinä. Se on kujeilevaa mieltä, joka ei tunne rajoja tai piittaa valmiiksi annetuista säännöistä.

Luovuus on kunkin ihmisen omaa yksilöllistä ja ainutlaatuista tapaa ilmaista itseään. Tuoda omaa sisäistä maailmaa nähtäväksi muille. Se on jakamista ja uteliasta oman itsen ja koko elämän tutkimista, jatkuvaa oppimista ja aloittelijan mieltä.

Luovuus on jotain muuta kuin rutiinit tai tehokas suorittaminen. Se on irtautumista mielen automaattiohjauksesta ja tiukkaan ennalta määritellyistä päämääristä. Luovuus vaatii tilaa ja aikaa, pysähtymistä. Luova mieli tahtoo harhailla omia polkujaan, eksyäkin, ja tuoda entuudestaan tuntemattomilta poluilta aarteita jaettavaksi muille, itsellekin.

Silti luovuus ei ole passiivista leijailua tai pelkkiä unelmia. Luovuus on tekoja ja vastuun kantamista. Luovuudella voi muuttaa maailmaa, vähintäänkin omansa. Luovuus on kyky ja ominaisuus, jokaisessa ihmisessä oleva voima tehdä elämästä enemmän itsensä näköistä.

Viime viikolla sain puhua Oulu Entrepreneur Societyn järjestämässä Why not? -seminaarissa Finnkinolla. Päätin puhua luovuudesta. Sytyin. Tunsin pitkästä aikaa olevani kotona.

Samalla viikolla kävin Samae Koskisen keikalla Tubassa. Keikka kosketti ja ui syvälle sydämeen. Inspiroiduin. Ajattelin: ”Tässä se on! Tämä tekee elämästä merkityksellisen. Tässä on luovuus.”

En totta puhuen ole koskaan täysin samaistunut termiin ”yrittäjä” tai edes ”luovan alan yrittäjä”. Yrittäjyys ei ole minun intohimoni, vaan se on vain kanava ja väline oman itseni toteuttamiseen.

Minun intohimoni on luovuus. Edelleen.

Siksi, jos joku kysyy, aion jatkossa vastata, että ammattini on luovuus. Minä luon ja minä tutkin luovuutta, niin omaa kuin muidenkin. Minä teen mahdolliseksi vapaamman luovuuden, niin itsessäni kuin muissa ihmisissä.

Luovuus on se juttu, kantava voima, joka ajaa minua eteenpäin ja saa – niin, no – luomaan uutta. Kaikki muut ovat kanavia tai työkaluja, jotta luovuus voi toteutua minun kauttani.

Minä tahdon luoda! Minä olen luova!

Ja niin olet muuten sinäkin.

Jihuu!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close