Elämäni kolme hulluinta vuotta – ja mitä yrittäjyys on opettanut minulle

Viime vuodet ovat piirtyneet mieleeni hieman kaoottisina, tapahtumarikkaina ja lukemattomien uusien kokemusten vuosina. 

En usko, että kykenen täysin tyhjentävästi ja kuvaavalla tavalla kertomaan, mitä kaikkea kolme vuotta Luovan Laboratorion yrittäjänä pitivät sisällään. Ne olivat elämäni kolme hulluinta, ihaninta ja kamalinta vuotta. Opin enemmän kuin missään koskaan aiemmin.

Ensimmäisenä vuonna ja pitkälle toistakin vuotta olin jatkuvasti jonkinlaisen euforian vallassa. Tein luultavasti lähes kaikki virheet, mitä aloittava yrittäjä voi tehdä. Venytin itseä äärimmilleni. En ymmärtänyt tuon taivaallista numeroista. Rakensin koko identiteettini ja elämäni yritykseni varaan. Se oli kaikkeni ja minä annoin sille sataprosenttisen itseni.

Elin jatkuvasti riskirajalla, jonka toisella puolella oli tuho, toisella säihkyvä kangastus kukoistuksesta. Se oli jännittävää aikaa. Jännitys toi loputtomasti energiaa. Tunsin, ettei mikään voi minua ja meitä pysäyttää.

Minut lopulta pysäytti.

Kaikki se kolmen vuoden jännitys, uutuudenviehätys ja ylivire – se paine – tiivistyi lopulta niin voimakkaaksi, että tapahtui jonkin sortin eskalaatio. Uuvuin. Tajusin, että siinä tilassa minusta oli omalle yritykselleni enemmän painolastia kuin hyötyä. Samaan aikaan oivalsimme yhtiökumppanini Samin kanssa, että ajatuksemme tulevaisuuden suhteen kulkivat erilaisia reittejä. Jäin sairauslomalle uupumuksen takia ja liu’uin hiljalleen sivuun yrityksestä.

Vasta nyt pidettyäni taukoa täyspäiväisestä yrittäjyydestä olen alkanut hahmottaa kaikkea noiden vuosien aikana oppimaani. Ymmärrän oppineeni useita asioita kuin varkain, siinä tekemisen lomassa.

En ollut koskaan ennen tuottanut ainuttakaan tapahtumaa. Luovan Laboratorion kanssa järjestimme kymmeniä.

En ollut ikinä kirjoittanut ja kustantanut ainuttakaan kirjaa. Kirjoitimme ja kustansimme kolme, yhden per vuosi.

En ollut ikinä puhunut julkisesti seminaareissa. Meidät kutsuttiin puhujiksi kymmeniin tapahtumiin, ja järjestimme lisäksi omia kursseja ja workshoppeja.

En ollut ikinä ennen perustanut coworking-tilaa. En ollut lähettänyt ainuttakaan laskua. En ollut pyörittänyt verkkokauppaa. En ollut luonut verkkokursseja. En ollut rakentanut aiemmin uutta mediaa.

Ja siinä sitä mentiin, opittiin samalla kun tehtiin. Luimme varmaan satoja artikkeleita, katsoimme lukemattomia videoita, tutkimme, testasimme, olimme uteliaita. Mutta tärkeimpänä: hyppäsimme tuntemattomalle maaperälle ja tartuimme toimeen. Yhtiökumppanini muun muassa opetteli taittamaan kirjan nollista ja sai työn valmiiksi InDesignin ilmaisen 14 päivän kokeilujakson aikana.

Ei kaikki mennyt aina kuin satukirjoissa, ja monen asian tekisi jälkiviisaana paremmin. Ensimmäiseen noin kahteen vuoteen toiminnassamme ei enimmäkseen ollut liiketaloudellisesti päätä eikä häntää. Juuri kun aloimme oppia, miten homma todella toimii, kuuluisa kamelinselkä napsahti omalta osaltani tavalla, joka pakotti mönkimään jonnekin maan alle lepäämään ja keräämään voimia yksi hetki kerrallaan.

Olen varma, ettei mikään kolmen vuoden koulutus anna niin monipuolista pohjaa luoda uutta kuin päätön koheltaminen tuoreena yrittäjänä. Vaikka toipuminen on tehnyt kipeää ja vaatinut paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, olen kiitollinen kaikesta oppimastani. Uskon rakentaneeni nyt pohjan, josta on paljon etua jatkossa.

Nimittäin: En tiedä, mihin pataan olen pudonnut lapsena ja kuinka pahasti kolauttanut siinä samassa pääni, mutta olen jälleen ryhtymässä kokopäiväiseksi yrittäjäksi uudelleen. Uuden osakeyhtiön perustamispaperit on toimitettu PRH:lle ja nyt odottelen rekisteröintiä. Kerron suunnitelmistani täällä ja somessa pian lisää.

Aiemmasta oppineena olen madaltanut vaatimustasoani ja päättänyt keskittyä oikeasti oleelliseen. Tulevalle vuodelle toivon vakautta, rauhaa ja onnistumisia pienissä, mutta merkityksellisissä asioissa. Tahdon ennen kaikkea onnistua olemaan hyvä sisko, tytär, täti ja ystävä. Tahdon onnistua nauramaan elämälle. Tahdon onnistua luomaan asioita, jotka tuovat muiden ihmisten elämään edes hitusen jotain hyvää. Tahdon onnistua yrittäjyyden kautta elättämään itseäni (ja Seppoa). Tahdon onnistua kirjoittamaan silloin tällöin sanan tai kaksi. Tahdon onnistua rakastumaan ja rakastamaan, itseäni, muita ihmisiä ja elämää kaikkine kommervenkkeineen, vaikka eiväthän nämä sentään enää ihan pieniä onnistumisia olisikaan.

Minulla on tapana aloittaa viikko kirjoittamalla maanantaisin ylös 3 tärkeintä tavoitetta tulevalle viikolle. Tulevana vuonna jokaviikkoinen ykköstavoitteeni olkoon: ”Minulla on hyvä olla.” Sen myötä uskon muidenkin tavoitteiden toteutuvan lähes itsestään.

Mutta nyt on aika rauhoittua joulun viettoon.

Mukavaa, rauhallista joulua, ystäväni. Kunnes kohtaamme jälleen! ❤

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close