”Näin ylität itsesi joka päivä ihan kaikkialla” – ja 7 muuta vinkkiä varmaan burnoutiin

Ylivireystila. Sydän hakkaa, koko kehoa kihelmöi, on vaikea pysyä paikallaan ja vain olla. Mieli juoksee jatkuvasti siellä sun täällä, vaikka mitään ei tapahdu tässä. Levosta huolimatta ihmisparka ei enää palaudu.

Uupumus, tuo aikamme vitsaus. Se ei ihmetytä minua.

Motivational speakerit ja selfhelp-oppaat kannustavat kaikkialla yleisöään ylittämään itsensä. Ole paras versio itsestäsi! Kehity! Unohda mukavuusalueesi! Kirjaa alas tavoitteesi ja menesty!

Työelämän tahti on välillä raadollinen, puhumattakaan yleisestä suorittamisen kulttuurista.

Ei matka tapa, vaan vauhti. Meillä on niin kovin kiire saada valmista.

Ystäväni Markus on arkkitehti. Hän kertoi minulle opettavaisen tarinan.

Muutama vuosi sitten hän oli erään asiakkaan luona, jossa he kävivät läpi suunnitellun rakennuksen työvaiheita. Markus piti asiakkaalle usean tunnin esityksen siitä, kuinka talon luonnosvaihe on oleellinen osa rakentamista. Suunnittelutyön hinta määräytyi kahden vaiheen perusteella – luonnosten sekä varsinaisten piirrustusten.

Pitkän ja perusteellisen luennon jälkeen asiakas kysyi Markukselta, josko luonnosvaihe voitaisiin ohittaa kokonaan. Että siirryttäisiin suoraan tekemään valmista. Skipattaisiin se pitkäveteinen ja hintava, joskin lopputuloksen kannalta elintärkeä, vaihe kokonaan. Ymmärrettävästi Markusta turhautti.

Ystäväni kertoi tämän tarinan minulle, kun vaikeroin selkeän suunnan puutetta. Sanoin olevani hukassa. Etten näe selvää suunnitelmaa tulevaisuudelle. Että koen huonommuutta, kun en saa aikaan mitään valmista, vaan keskityn työstämään itseäni ja omia ajatuksiani. Että on vaikeaa antaa itselleen lupa levätä ja palautua, kun tekisi mieli olla luomassa jo jotain seuraavaa.

Olen kuin se asiakas, joka ei kestä luonnostelua. Ja minusta tuntuu, etten ole oireineni yksin. Pitäisi saada varsinaiset piirrustukset käteen samoin tein. Höpsistä sellainen luonnostelu! Anna tänne nyt heti ne 7 valmiiksi pureksittua porrasta parempaan elämään!

Luonnosvaihe kuitenkin on oleellinen osa rakennusten suunnittelua. Ilman pohjatyötä lopputulos on kestämätön. Se romahtaa niskaan.

Samoin lienee ihmismielen laita.

Puhumattakaan niistä über-tärkeistä työprojekteista, joiden vuoksi puoli Suomea makaa öisin valveilla, kun deadline on huomenna, eikä tänään taaskaan tullut mitään valmista. Tietotyössä, jota moni meistä tekee, on muuten käsite ”valmis” jo itsessään aika hatara konsepti.

En usko, että ainakaan kaikissa tapauksissa uupumuksessa on kyse varsinaisesti työn määrästä. Että olisi liikaa töitä. Kun ei se työ koskaan tekemällä lopu, sen määrä on tavallaan vakio.

Alkoholismin perimmäinen syy ei ole se, että joisi liikaa viinaa. Syy addiktiiviseen, tuhoavaan käytökseen on jossain pintaa syvemmällä.

Uupuvat ihmiset ovat usein kilttejä, joustavia, uutteria tyyppejä. Ehkä he reagoivat suorittamisen ja tehokkuuden kulttuuriin muita herkemmällä tavalla. Ehkä he eivät siedä keskeneräistä. Ehkä hidas perusteellisuus ja työn tuloksen näkymättömyys saa heidät kokemaan riittämättömyyden tunnetta. Ehkä he ovat malttamattomia. Ehkä he ovat lukeneet liian monta motivaatiokirjaa ja kuulleet liian monta ”näin saavutat kaikki unelmasi hetkessä” -luentoa ja ovat siksi harhaisesti unohtaneet oman rajallisuutensa.

Näin ainakin omalla kohdallani. Siksi opettelen parhaillaan luonnostelua. Se on yllättävän haastavaa puuhaa.

Näen sieluni silmin jo valmiin talon, johon tahtoisin muuttaa asumaan, ja yli-innokas minäni tahtoisi tarttua vasaraan ja nakuttaa ensimmäiset laudat paikalleen. Mielikuvieni rakennus muistuttaa Sydneyn oopperataloa, mutta tarttuessani nyt toimeen olisi lopputulos jotain Muumipeikon hökötyksen kaltaista siinä Muumilaakson tarinoiden jaksossa ”Muumipeikko rakentaa talon”.

Ehkä useampi meistä kestäisi työelämän kelkassa, jos kykenisimme hyväksymään keskeneräisyyttä. Jos kykenisimme arvostamaan tekemisen prosessia itsessään, pelkän lopputuloksen sijasta. Tehokkuus ei nimittäin aina takaa, että lopputulos on hyvä, vaan usein hidas, perusteellinen pohjatyö on se, mikä lopulta ratkaisee.

Timantitkin syntyvät ajan ja paineen yhteisvaikutuksesta. Tarvitaan siis sopivasti painetta, mutta myös AIKAA. Tarpeeksi aikaa. Ai-kaa! Annatko sinä sitä itsellesi? Annatko todella, ihminen hyvä?

Antaisit nyt.

Törmäsin Twitterissä erään viisaan ihmisen ajatukseen. Siihen tiivistyy henkeä, jota soisi näkevän työelämässä enemmän – ainakin niiden itsensäuuvuttajien joukossa.

”Vähän liian vähän on parempi kuin vähänkin liikaa. Älä tee niin paljon kuin pystyt, vaan niin vähän kuin on tarpeen.”

@PanuMusakka, Twitterissä

Joskus hidastaminen on itsensä ylittämistä.

2 vastausta artikkeliin “”Näin ylität itsesi joka päivä ihan kaikkialla” – ja 7 muuta vinkkiä varmaan burnoutiin

  1. veerakiurujoki 15.11.2018 — 19:47

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Näin tänään linkedinissä päivityksesi ja tulin lukemaan muitakin. Pohdin tätä ihan samaa ja eilen ymmärsin, että se, mitä nyt teen, on pohjatyötä. Kun ”vain” kirjoitan kirjoista ja muustakin, keskustelen ja suunnittelen, hion ja korjaan, teen tärkeää perustan rakentamista. Vielä ei tarvitse olla valmis.

    Olen huomannut tässä syksyn aikana, että hidas eteneminen on näkynyt lopputuloksen laadussa. Suunnat ovat selkeämmät.

    Pidän teksteistäsi, hyvää marraskuuta!

    Tykkää

    1. Kiitokset Veera. Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia kokemuksia. Kaikkea hyvää! 🌹

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close