Syksyn parhaita – ja eräitä huonojakin – puolia

Hurmaavaa, kuinka liitämme vuodenaikoihin eri tunteita, tapoja ja odotuksia. Maapallo pyörii ja kiertää kehää, ihminen reagoi tuohon liikkeeseen milloin grillaamalla ulkosalla, milloin nostamalla tikkataulun takaisin varastoon ja kääriytymällä vilttiin katsomaan Netflixiä.

Valo vähenee, ilma viilenee, ja siitä tiedämme, kas syksy. Ja lataamme siihen niin monta monituista tunnetta ja asiaa. Jollekin punaviini, takkatuli, viltti ja kirjoja. Toiselle vain pimeyttä ja navakka merituuli, harmittaa. Jollekin ehkä aika luoda, luova kausi, aika upota omiin sisäisiin syvyyksiin, sillä kesän kirkkaudessa kaikki on ollut liian kepeää, jotta olisi voinut tuoda ilmi itsestään muuta kuin kyvyn grillata makkaraa tai huljuttaa varpaitaan mökkilaiturilla. Mutta syksy, siinä on nyt sitä melankoliaa.

Monesti kaunis syntyy näet siellä, missä on surua tai muuta alastonta tunnetta. On ehkä pelko ja yksinäisyys, on kaipuuta ja sen sellaista. ”Ilon ja naurun takana voi piillä raaka, kova ja tunteeton luonne. Mutta surun takana ei koskaan ole muuta kuin surua.” Niin sanoi Oscar Wilde aikanaan.

Kesällä ihmiset lenkkeilevät ja hypähtelevät rytmissä festareilla. Ei siitä olotilasta tehdä kuin kuplivia kesähittejä, vaikka tokihan niitäkin tarvitaan, niin kesällä. Mutta minua kiinnostaa syksyinen luovuus, jossa on syvyyttä. Sellaiset teokset, jotka koskettavat. Saattaa se olla iloista ja onnellistakin, mutta usein osin synkkää ja siksi perimmäisessä toivorikkaudessaan yllättävää.

Sellainen luovuus syntyy syksyllä, kun ympäröivä luonto lopettaa kukoistuksensa ja vaipuu horrokseen. Silloin ihmisen on käännyttävä itseensä, etsittävä selitystä kaikelle sille, ja tunnusteltava, josko jostakin löytyisi unelma tai kaksi, jotka kantaisivat talven ylitse, yli ajan kun kaikki hiljenee, pimenee ja pysähtyy.

Syksyllä pysähdyn katsomaan puita, niiden putoavia lehtiä. Maa käy kylmäksi, eivätkä puut enää tahdo kukkia, vaan nyt täytyy luopua siitä, mitä on koko lyhyt kesä luotu, tavallaan turhaan. Sen tiedostaminen voi tehdä murheelliseksi, mutta luultavasti vain ihmisen.

Talven jälkeen luonto on herännyt eloon, kesäksi, ja nyt lehdet riistetään hiljaisten puiden käsistä. Tiedän, että taas tulee talvi, ja talven jälkeen uusi kevät. Keväällä ne luovat, kukoistavat taas uudelleen. Toivon, etteivät puut tule kyynisiksi ja lopeta kukkimista kokonaan. Mitä siitäkin tulisi, jos ne yhtäkkiä kevään tullen kieltäytyisivät lehtimästä?

Puut vaikuttavat hyväksyvän kohtalonsa surutta. Luonnon vuorottaisella luovuudella ja luovuuden kuolemalla ei ole merkitystä oikein kenellekään, vähiten puulle itselleen, ja silti vuodesta toiseen ne antautuvat kaiken kiertokulkuun kyselemättä.

Vuodenajat ovat siitä hyviä täällä Suomessa, että ne todella vaihtuvat ja sen huomaa. Syksy on vuodenajoista paras heti kesän jälkeen, jos minulta kysytään, ja joskus kysytään kyllä, mutta lopulta aika harvoin. Joskus kerron siitä oma-aloitteisesti niin kuin nyt, vaikkei kukaan sitä minulta huomaisi kysyäkään.

Syksyllä kuuntelen Vesa-Matti Loiria. Syksyllä ajattelen hiihtämistä. Talvella ja keväällä en ajattele sitä, vaan hiihdän, ja kesällä se ei käy mielessänikään. Syksyllä ajattelen, missä tulen hiihtämään ja millaisilla välineillä.

Syksyllä sataa usein ja monet valittavat kelejä. Minä en valita, minä pidän sateen äänestä ja siitä, kuinka se jättää kaikki pinnat jotenkin pehmeiksi. Ilmassa on happea ja kadut ovat tyhjiä ihmisistä.

Syksyllä en poimi sieniä, mutta jotkut poimivat, ja saatan siksi syödä niitäkin. Eräässä työpaikassa kollegani toi minulle itse poimimiaan kanttarelleja, ja se ele teki minut suunnattoman iloiseksi, vaikken kanttarelleista niin kovasti välitäkään. Tein kanttarellikastiketta ja vaikkei siitä tullut kovin maukasta, koin oloni onnelliseksi.

Syksyllä näen joskus takapihaltani revontulia, ja toisinaan en, mutta siitä ne illat ja yöt, jolloin revontulia pystyn näkemään, ovatkin erityisiä. Japanilaisten mukaan revontulten alla siitetään onnellisia lapsia. Vaan pitääköhän tuo paikkansa, kun Suomessa itsemurhatilastot ovat maailman kärkeä – heti japanilaisten jälkeen. Jos ajattelet sitä, niin don’t do it. Ei tarvitse, elämä on muutenkin jo lyhyt ja väliaikainen. Tätä tällaistakaan ei saa sanoa ääneen kesällä, mutta syksyllä saa reippaasti ahdistua siitä, että elämäksi kutsuttu näytelmä on pohjimmiltaan ehkä merkityksetöntä.

Mutta ei menetetä toivoa, ystävä. Syksy on hyvä ja syvä, syksy on mahdollisuus kokea koko elämän kirjoa kaikkine kummine käänteineen, kokea, ahmia, nauttia, kärsiä ja nauraa – aivan kuten kaikki muutkin vuodenajat, tietysti.

Minulle vuosi on aina alkanut syksystä. Jotkut ajattelevat vuoden alkavan uudenvuodenpäivänä, ensimmäinen tammikuuta. Minulle syksy on uuden lukuvuoden alku, vaikken mitään koulua kävisikään. Siksi syksy on luonnollinen aika aloittaa uutta. Todellisuudessa nämä vuodenajat, kuten viikot ja kuukaudetkin ovat ihmisten keksimää, ja siksi elämänsä voi aloittaa toki uudelleen vaikka jokaisena aamuna tai keskellä kirkasta ”keskiviikkopäivää”.

Joka tapauksessa, syksy. Kiitos, kun tulit ja kiitos, kun menet taas. Ja vuodenaikojen valtias, luonto, oi suuri mysteerio, huolehdithan siitä, että talvi on tarpeeksi luminen, ja että kevät ja kesä tulevat taas uudelleen.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.

(Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu)

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close